Takaisin etusivulle

Kirjavillaa kantaa ajatus siitä, miten me ihmiset kerromme omaa tarinaamme monin eri tavoin. Sanoilla voi kertoa, mutta aina sanat eivät riitä; on muistoja, asioita ja tilanteita, jotka on helpompi pukea kuviksi, väreiksi ja tuntumiksi. Taiteen, kuvan ja käsityön keinoin voi kertoa tarinaa, toisin sanoen palata muistoihin, käsitellä niitä, luoda yhteyksiä asioiden ja tapahtumien välille, antaa merkityksiä ja jakaa toisille. Joskus sanoilla kertominen on vaikeaa kertojan neuroerityisyyden tai sairauden vuoksi, ja silloinkin sanoja voi jatkaa kertomalla käsin tai kertomalla yhdessä.

Koska kirjavilla on kirjansitomo, tarkoitan käsillä kertomisella ennen kaikkea kirjan tekemistä omin käsin. Kirjansidonnan tekniikoita on kuitenkin lupa käyttää luovasti. Kirja voi olla kirjan muotoinen, mutta kirjan muodolla voi myös leikkiä - kirjavilla tavoilla! Kirjaan voi yhdistää lukemattomia kuva- ja käsityöntaiteen tekniikoita. Paperit voi värjätä itse, päällysmateriaalina olevan kankaan voi värjätä ja kuvioida, samoin nahan. Kirjan voi päällystää tilkuilla tai - kuten itse usein teen - huovalla, joka tuntuu käteen lämpimältä ja luo lukijaan odotuksen jo ennen kirjan avaamista.

Kirjan sanallinen sisältö voi sekin olla monenlainen. Se voi olla kokonainen elämäntarina juonikulkuineen, runomuotoinen esitys elämästä, kollaasi muistoista tai paneutuminen kirjoittajaa kiinnostavaan aiheeseen. Raja sanallisen ja kielellisen ja toisaalta käsillä tehden tapahtuvan ilmaisun kautta on lopulta häilyvä: ajattelen, että ihminen ilmaisee itseään ja samalla mieleensä, sieluunsa ja ruumiiseensa tallentunutta elämänkokemustaan kaikessa mitä tekee. Kertoja tekee käyttämästään sanallisesta ja muusta materiaalista omannäköistään, toisin sanoen kertoo itsestään, silloinkin kun aihe ei ole suoranaisesti omaelämäkerrallinen.

Sanan, kuvan ja materiaalin yhdistäminen juuri kirjansidonnassa on aivan erityinen prosessi, jossa sidontatyön edetessä syntyy vahva kokemus kokoamisesta ja kokonaisuuden luomisesta. Kirjan sivut ommellaan yhteen. Kirjan kansilla on kaksi tehtävää: ne suojaavat sisällä olevat sivut ja toisaalta kertovat ulkonäöllään sisällöstä, kutsuvat lukijaa. Kirjalla esineenä on symbolisia merkityksiä, kirja muistuttaa kertomuksen alusta ja lopusta, sisällön arvokkuudesta, elämäkerrallisesta estetiikasta (listaa voi jatkaa). Vaikka itse tehdyn kirjan sisältö voi olla juuri niin moninainen ja rikas kuin elämä ja ihminen itse, kirjan sidontatyö sekä valmiin kirjan kansien väliin kokoava muoto ja kaunis, itselle mieluinen ulkoasu tuntuvat siltä kuin itsensä kokoaisi, loisi kauniiksi ja ompelisi elämän palaset yhteen. Itse koen kokoamisen onnen jokaista kirjaa tehdessäni lähes riippumatta siitä, sidonko uudelleen vanhaa kirjaa, jotain omaa tekstiäni tai tyhjää kirjaa tulevia ajatuksia varten.

Sivun ylälaitaan