Ekspressiivinen taideterapia on avautumista sille uudelle, joka tekee tuloaan, kutsuu ja houkuttaa, mutta jonka tarkkaa laatua ei vielä tiedä. Se on astumista polulle, joka vie minne lie, juuri sinne. Lähdetkö matkalle mukaan?
Ohjaan ekspressiivistä taideterapiaa / taidetyöskentelyä sekä ryhmille että yksilöterapiana. Aiemmista ryhmistä, vaikkapa salaperäisestä La Lobasta, voit lukea lisää täältä tai syksyn 2016 ryhmän tapahtumasivulta. Viimeisin seitsemän kerran Kuplien-ryhmä on alkanut syyskuun 2019 lopulla, tämän elämän prosesseja ihmettelevän ryhmän tapahtumasivu on täällä.Pääasiassa annan yksilöterapiaa. Valmistuin elokuussa 2018 ekspressiiviseksi taidepsykoterapeutiksi norjalaisesta yliopistosta. Keväällä 2019 sain Valviralta oikeuden käyttää psykoterapeutin suojattua ammattinimikettä ja oikeuden antaa Kelan myöntämää kuntoutuspsykoterapiaa. Kysy asiakastilanteestani, jos etsit Kela-pätevää terapeuttia ja haluaisit sopia tutustumiskäynnin, ensimmäisen käynnin hinta on 40 euroa. Sen jälkeen on mahdollista sopia 1-2 tunnustelukäyntiä ennen päätöstäsi terapiaprosessin aloittamisesta, näistä käynneistä veloitan 60 €/kerta. Varsinaisen terapiakäynnin hinta on 140 €/90 minuuttia, josta omavastuuosuutesi on 24,80 euroa.
Jos maksat käyntisi itse, voit hakea Kelasta korvausta 18 €/ kerta, kun toimenpiteeksi kirjataan yleislääkärin antama psykoterapia. Ota yhteyttä, jos kiinnostut - jos sydämesi sanoo, että tämä voisi olla sinua varten, jos jokin pieni hahmo mielikuvituksen maailmoista kuiskaa korvaasi: tartu kiinni, anna mennä! Villanlämpimästi tervetuloa kaikenlaisine kysymyksinesi, ihmetellään niitä yhdessä.
Ekspressiivinen työskentely on monitaiteista omassa rytmissä tekemistä, jossa käden ja kehon liike kuljettaa ja mieli rauhoittuu. Ekspressiiviselle taideterapialle on ominaista liikkuminen eri taidemuotojen välillä, mielellään siellä, missä "osaamista" on vähän. Työskentelyä ei arvioida taiteellisin kriteerein, ei myöskään siitä käsin, miten se kuljettaa kohti ennalta tiedettyä päämäärää. Työskentelyn aikana, arkielämästä hetkeksi irrottautuvassa tilassa, tapahtuu mitä tapahtuu - ehkä jotain yllättävää, ehkä sellaista, joka tulee mahdolliseksi ilmaista ja kokea juuri taiteen keinoin. Halu löytää ja kokeilla uudenlaisia kokemisen, ajattelun ja ilmaisun tapoja voi olla kimmoke lähteä taideilmaisulliseen työskentelyyn tai terapiaan, olipa uuden tarve kipeä ja pakottava tai vasta orastava kaipuu. Itse taiteen voiman kokeneena uskon, että uskaltautuminen hetkeksi tekemiseen, jossa keho, kädet, aistit ja kuvina näkevä mieli saavat puhua, elvyttää ja uudistaa ihan jokaista. Kieli ja sanat ovat käytössä ilmaisun välineenä, merkitysten antajana ja kokemusten jakajana, mutta niillä ei selitetä puhki.Ekspressiivisen taideterapian taustafilosofia on fenomenologia, josta ammensin ajattelun välineitä jo tutkiessani elämäntarinoita ja kertomuksia (voit lukea lisää tutkijan urastani täältä). Niin taidetyöskentelyssä kuin tavassani kuunnella kertomusta on keskeistä ihmettely - toisen ihmisen ainutkertaisuuden ja luovan prosessin yllätyksellisyyden kunnioittaminen. Jokainen ihminen kuvaa ja kertoo oman elämänsä keskeltä, oman kehonsa uumenista, jotain maailmasta sellaisena, kuin se hänelle hetkessä on. Voin antaa sanojen, teosten, äänen ja eleiden koskettaa, voin jakaa siitä, mitä itsessäni herää, voimme kohdata työn äärellä, oppia uutta, mutta toisen totuuteen minulla ei ole asiaa, ei tutkijana tai terapeuttinakaan.
Tästä voit ladata taannoin laatimani esitteen, joka kertoo ekspressiivisestä taideterapiasta ryhmässä Kirjavillan tapaan.Tiedosto on iso (3,2 MT) ja värikäs!
Ekspressiivisen taideterapian taidelähtöisyys tarkoittaa teoreettisen ja terapeuttisen kiinnostuksen kohdistumista juuri taiteen tarjoamaan mahdollisuuteen synnyttää jotakin aidosti uutta. Työskentely on elämyksellistä, uusia kokemisen tapoja synnyttävää ja vahvistavaa. Taidetta ei määritellä ulkoisista kriteereistä käsin, ja suorituskeskeisyyden sijaan ruokitaan mahdollisuutta spontaaniin ja leikinomaiseen työskentelyyn.Terapiatyöskentelyyn lähdetään siis usein konkreettisesti liikkeelle, herätellään keho ja avataan aistit ympärillä olevalle. Seuraava taiteellinen tekeminen eri muodoissaan vahvistaa edelleen kehon ja samalla mielen kiinnittymistä nykyhetkeen, mikä edesauttaa sekä aiempien traumaattisten kokemusten ja niihin kytkeytyvien tunteiden kohtaamista että uusien voimavarojen löytämistä terapeuttisessa työskentelyssä, jossa mieli fokusoi oireista ja ongelmista toisaalle, konkreettiseen ja läsnäolevaan.
Intermodaalisuus, taiteidenvälisyys, on keskeistä ekspressiivisen taideterapian käytännössä. Koska lähtökohtana on omaa kehollis-kuvallista ajatteluaan ja kokemustaan ilmaiseva ihminen, kulloisenkin työskentelytavan valinnan ratkaisee ilmaisua etsivä kinesteettinen, sensorinen, visuaalinen tai auditiivinen kokemus – jokaisella näistä aistimellisen osa-alueista on omin taidelajinsa (tanssi ja liike; savi ja muut materiaalit; kuva; ääni ja musiikki), jonka kautta kokemus voi tulla tunnetuksi, nähdyksi ja jaetuksi. Työskentely on prosessi, jossa intermodaaliset siirtymät ovat tärkeitä. Niissä työn alla oleva kokemus tai asia avataan uudelleen toisessa taidelajissa, jolloin se yhtä aikaa pysyy samana ja muuttuu joksikin toiseksi.
Tavallista on esimerkiksi jatkaa liikettä kuvan tekemiseen tai kirjoittamiseen tai liikkua kuvaa. Mikään taidemuoto ei ole poissuljettu. Omien asiakkaitteni kanssa käytän omaa taidelajiani kirjansidontaa mahdollisuutena merkitä prosessia matkan varrella muistiin ja lopussa koota se kirjaksi, jonka kannet voi päällystää prosessin aikana syntyneillä töillä. Kirjan valmistaminen ei ole vain jo olemassa olevan tehdyn työskentelyn kokoamista, vaan valitsemisen ja uudelleen järjestämisen kautta syntyy koko terapiaprosessille uuden tason merkitys, jonka asiakas sitten ottaa mukaansa ja johon voi jatkaa tarinaansa terapian jälkeen.Spontaaniuden, leikin, luovuuden tukeminen: ahdistuksen lievittymisen kanssa rinnakkainen terapiassa tavoiteltu tapahtuma on asiakkaan lisääntynyt kyky spontaaniuteen, leikkiin ja luovuuteen. Tämä tavoite yhdistää kaikkia terapiasuuntia – ekspressiivisen taideterapian kirjoittajat viittaavat psykoanalyytikko Winnicottiin leikin (mielen)tilan tärkeyttä korostaessaan. Ekspressiivisessä taideterapiassa työskentelyyn lähdetään konkreettisesti taiteen, leikin ja luovuuden keinoin, ja spontaaniutta asiakkaan omassa tahdissa harjoitellen ja harjoittaen. Kun työskentelyn lämmittäytymisvaiheessa avataan aistit ja lämmitetään keho, avataan samalla tietä edellä kuvatulle suunnitelmallisuudesta luopuvalle ja hetkessä tulevia toiminnan impulsseja seuraavalle tekemisen tavalle. Samalla vahvistetaan spontaaniuden kokemuksellisia ja hermostollisia rakenteita.
Trauma ja taiteen metaforinen suoja viittaa mielen ja aivojen kykyyn käsitellä ja ilmaista taiteen keinoin niitä kokemuspuolia, joita tietoinen mieli ja looginen ajattelu ja kieli eivät vielä kykene kohtaamaan. Erilaiset traumaattiset kokemukset ovat muistoja, jotka elävät kehossa ja tunteissa ja niissä aivojen osissa, jotka eivät erota nykyhetkeä menneestä ja tulevasta. Niiden osien kieli on taide eri muodoissaan. Taiteellinen ja kehollinen tekeminen terapeuttisessa kontaktissa vakauttaa ja vahvistaa samalla kykyä olla läsnä tässä hetkessä ja vähitellen kohdata vaikeat tunteet. Työskentelen siis terapeuttina traumatietoisesti, mikä tarkoittaa ennen kaikkea läsnäolon, turvan ja luottamuksen vahvistamista, vakauttamista, sitä painokkaammin mitä vaikeammat ovat asiakkaan oireet.
Trauman ymmärryksestä elämäntyönsä tehnyt Bessel van der Kolk kirjoittaa kirjassaan The Body Keeps the Score (suom. Jäljet kehossa) kahdesta suunnasta, joista käsin voi aivojen omaa neuroplastisuutta, korjaantumisen kykyä, hyödyntäen auttaa traumatisoitunutta ihmistä takaisin läsnäoloon omassa itsessä ja elämässä. Top-down-suunta lähtee tietoisuudesta ja kielestä käsin ymmärtämään trauman vaikutusta itsessä, luomaan uudelleen kykyä kielelliseen kontaktiin ja vähitellen työstämään traumaattisia muistoja. Toinen tie on bottom-up, liikkeestä ja kosketuksesta käsin keholle annettu mahdollisuus kokea trauman synnyttämän avuttomuuden, raivon ja lamaannuksen sijaan toisenlaisia, omaan voimaan takaisin kytkeviä kokemuksia.
Kumpi suunta toimii kullakin traumatisoituneella ihmisellä on van der Kolkin mukaan empiirinen kysymys; usein tarvitaan niiden jonkinlainen yhdistelmä. Trauma kuitenkin tyypillisesti aiheuttaa katkoksen kielellis-loogisen mielen ja traumaan kytkeytyvässä tunnetilassa toistuvasti elävän kehon välille; trauma on aina esikielellinen. Pelkkä traumasta puhuminen ei korjaa trauman jälkeä aivoissa:Riippumatta siitä, miten paljon oivalluskykyä ja ymmärrystä kehitämme, rationaaliset aivomme ovat perustavanlaatuisella tavalla kykenemättömät puhumaan emotionaalisia aivojamme pois niiden omasta todellisuudesta.(No matter how much insight and understanding we develop, the rational brain is basically impotent to talk the emotional brain out of its own reality. (van der Kolk, Bessel: The Body Keeps the Score. Mind, Brain and Body in the Transformation of Trauma, s. 47. New York: Penguin, 2014.)Ekspressiivinen taideterapia on sekä kehollinen että verbaalinen terapiamuoto, jossa käytössä ovat molemmat suunnat – top-down kielellisestä ajattelusta käsin ja bottom-up aistien kautta elävöityvästä kehosta käsin – ja jossa liikkuminen näiden välillä on keskeinen osa työskentelyä. Traumaattisia kokemuksia on usein mahdollista työstää taiteen keinoin jo ennen kuin niiden sanallinen käsittely on mahdollista ja siedettävää.
Trauman hallinnassa on lähestyttävä ensin oikeaa aivopuolta (kuvan, äänen, liikkeen kautta), sen jälkeen autettava oikeaa puolta kommunikoimaan vasemman kanssa, jolloin voi tapahtua tiedollinen ja tunnetason haltuunotto.(In order to master trauma, it is necessary first to access the nonverbal right hemisphere (through images, sounds and movements), and then to enable it to communicate with the left, in order to gain cognitive and affective mastery. (Rubin, J.: Foreword. Kirjassa Carey, L. (toim.), Expressive and Creative Arts Methods for Trauma Survivors, s. 12. London: Jessica Kingsley, 2006).Norjalaisen koulutuksen pääkouluttaja, professori Melinda Meyer on tehnyt vuosikymmeniä työtä traumatisoituneiden pakolaisten kanssa. EXIT-nimellä (Expressive Arts in Transit) tunnettua ryhmäterapeuttisen työskentelyn formaattia käytetään pakolaisten vastaanottokeskuksissa eri puolilla Norjaa, mutta sama vakauttava, omaan kehoon, ryhmän yhteyteen ja leikin mahdollisuuteen palauttava työskentely toimii monissa muissakin yhteyksissä esimerkiksi psykiatristen potilaiden ja koululaisryhmien kanssa. Työskentelyssä opitaan yksinkertaisia spontaaniusharjoituksia tekemällä keinoja hallita traumaperäisiä oireita ja kasvatetaan samalla uskoa omiin resursseihin ja kestokykyyn. Ryhmään kuuluminen ja yhteiseen leikkiin osallistuminen auttaa mieltä kohdistumaan toisaalle traumaattisessa muistossa elämisestä ja vahvistaa turvan ja toivon psyykkisiä rakenteita. Läsnäolon kyvyn vahvistuttua on mahdollista kohdata traumaan liittyvä psyykkinen kipu ja vähitellen integroida ylivoimaiset kokemukset osaksi elämäntarinaa. Täältä voit lukea aiheesta lehtiartikkelin.
Clarissa Pinkola Estes kirjoittaa kirjassaan Women who run with the wolves
(Naiset jotka kulkevat susien kanssa) arpisten klaanista,
johon me kaikki kuulumme. Arpemme yhdistävät meidät.